Leijun, enkä saa mistän otetta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti, liian nopeasti, eikä minulle jää mitään.
   
Tunnen olevani yksin ja avaan silmäni nähdäkseni muita ihmisiä. Pimeys ympäröi minua, en näe mitään. Täällä on liian pimeää, jotta voisin elää täällä. En pääse pois. Kuolenko minä?
   
Tömähdän johonkin, mutten vieläkään näe. Olenko sokea? Yritän pitää jostain kiinni, vaikken saakaan mistään otetta. Alan lipua kauemmas ja liian pian sormeni irtoavat rosoisesta pinnasta. Leijun taas, liian kauan, liian pitkän matkan. En pysähdy mihinkään, en saa mistään kiinni.
   
Olen yksin liian suuressa ja pimeässä maailmassa. Tai missä sitten olenkaan.