Hengitän syvään. Vatsaani koskee ja käperryn epämääräiseksi kasaksi. Sattuu hengittää ja pidätän hengitystäni, kunnes on pakko hengittää. Hengähdän taas syvään ja huulteni välistä kuuluu pieni parkaisu. Tuntuu, kuin mahani repeytyisi ja hengitän katkonaisesti. Kuin jokin viiltäisi sisuskalujani auki. En pysty enää hengittää syvään. Kaikki pimenee, enkä saa enää silmiäni auki.

Havahdun hereille ja katson hämilläni ympärilleni. Olen piskuisen keittiöni lattialla. Ulkona on jo hämärää. Yritän muistella miksi olen tässä, kunnes mieleeni palaa vatsakipu. Vatsaa repivä kipu, joka ei loppunut. Olinko pyörtynyt? Kipuun vai hengitysvaikeuksiin? Nyt kuitenkin olen tässä, ja hengitän.

Hengitän taas.