Istun keittiön pöydän ääressä. Teen tyhmää sanaristikkoa, josta en osaa puoliakaan. Nyt minulla ei sinua täällä kuiskimassa oikeita vastauksia korvaani, enkä saa ristikkoa tehtyä. Lasken kynän pöydälle ja nousen ylös. Kävelen tiskipöydälle ja sammutan tyhjän kahvinkeittimen. Otan astiakaapista lasin ja lasken siihen vettä. Nostan mukin huulilleni, mutten ehdi juoda.

Oveen koputetaan. Minä tiedän, että sinä olet se. Olet käynyt luonani monta kertaa ennenkin, koska sinä et edes koittanut soittaa ovikelloa. Ovikello on rikki. Todellisuudessa itse rikoin sen, koska inhoan sen ääntä.

Astun kohti ovea. En tahdo avata sitä. Koska minä pelkään, että sinä olet siellä. Minä tiedän, että sinä olet se. Menen nelinkontin ja konttaan hiljaa oven eteen. Nousen ihan hitaasti ylös, jotta et kuulisi minua. Painan korvani vasten ovea ja kuuntelen. On hiljasta. Sinä yskäiset. Nyt tiedän varmasti, että se olet sinä. Tahdon avata oven ja suudella sinua. Haluan, että halaat minua niin kovaa, että hengitykseni salpautuu. Että minä tunnen sinut itseäni vasten. Tunnen, kuinka sinä hengität minun shampoon tuoksua nenääsi ja hymyilet. Minä tiedän, että sinä olet se.

Tahdon unohtaa kaiken, ja avata oveni sinulle. Mutta sinä satutit minua niin paljon, että haluan sinut pois minun elämästä. Minuun sattuu ja se on sinun vika. On se minunkin vika, mutta haluan jonkun, ketä voin syyttää. Ja syytän sinua. Mene pois, ole kiltti. Koitan hengittää mahdollisimman hiljaa, mutta kun sinä olet siellä, mieleni tekee huutaa. Alan täristä ja painan kämmeneni ovea vasten. Samalla hetkellä sinä painat korvasi ovea vasten ja kuuntelet. Pidätät hengitystäsi niin kauan, että olet varma siitä, että olen oven toisella puolella.

Leikit, ettet tietäisi minun olevan siinä ja koputat uudestaan. Mieleni tekee kurkistaa postiluukusta. Sormeni liikkuvat sileää ovea vasten kohti postiluukkua. Raotan luukkua ihan vähän ja kurkistan. Näen sinun paljaat polvesi. Sinulla on rikkinäiset mustat farkut ja tiedän kuinka mukavat ne on päällä. Lasken irti postiluukusta ja nousen ylös. Pyyhin silmänalusiltani niille valuneet kyyneleet ja hengitän rauhallisesti sisään. Suoristan ryhtini ja lasken käden lukolle. Käännän lukkoa ja sinä astut kauemmas, jotta ovi mahtuu aukeamaan.

Minä päästin sinut sisään.